HomeButton

 

HANNES KONNO–UNOHDETTU MUSIIKINTEKIJÄ

Johannes Konstantin Konno, joka tunnetaan paremmin nimellä Hannes Konno tai salanimillä H. Osmo tai H. Raine, teki merkittävän työn 1920-ja 1930-luvulla suomalaisen puhallinmusiikin sekä suomalaisen iskelmän ja "suomijatsin" hyväksi.

Puhallinorkesterit ja seitsikot

Hannes Konno toimi vuosina 1921-1931 Porvoon kaupunginorkesterin ja VPK:n yhdistetyn orkesterin ja Suojeluskunnan orkesterin kapellimestarina. Helsingissä hän oli 1935-1940 Suojeluskunnan piirikapellimestarina. Kapellimestarintoimessaan hän oli erittäin arvostettu. Aikalaisten ja lehdistön arviot olivat alusta alkaen kiitettäviä. Porvoon kaudellaan Konno teki satoja sävellyksiä ja sovituksia vaskiseitsikolle ja puhallinorkesterille. Porvoon museossa on säilössä hänen nuottikokoelmansa "iso musta kirja", jossa seitsikkopohjaan on lisätty toinen tenori ja altto. Seitsikkoa varten hän sävelsi ja sovitti 1921-1931 yli kolmensadan kappaleen nuottikokoelman, jota seitsikot käyttivät tanssisoitoilla. Sitä kutsuttiin nimellä "psalmboken, virsikirja". Kirjassa on Konnon omien sävellysten lisäksi sovituksia viimeisimmistä muoti-iskelmistä. Niistä käy ilmi, miten hyvin hän oli perillä kevyen musiikin viimeisimmistä suuntauksista ja musiikin tuulista. Konno seurasi aikaansa.

Trumpetin ja kornetinsoittajana hän oli erittäin taitava. Kertoman mukaan hän pystyi ottamaan pöydän reunalla olevasta kornetista kolmiviivaisen e:n koskematta soittimeen käsillään. Hannes soitti myös haitaria, olihan hän korjaillut niitä työssään Fazerin soitinkorjaamolla. Kitaraa hän käytti apunaan säveltäessään iskelmiä.

Konno piti huolta myös soittajien jälkikasvusta. Hän oli perustanut yhteisen rumpukoulun, jonka oppilaat pääsivät perusopetuksen jälkeen soitinten harjoitteluun. Konnon tunnetuin puhallinorkesterille sävelletty kappale oli marssi Jää hyvästi isänmaa , jonka hän sävelsi vuonna 1923 Saksaan lähteneiden jääkäreiden muistoksi. Myöhemmin se uudelleen sanoitettuna tuli vieläkin kuuluisammaksi työväen marssina Taistojen tiellä.

Hannes Konno voidaan musiikillisten ansioittensa perusteella huoletta liittää suomalaisen puhallinmusiikin keskeisten nimien Adolf Leanderin, Aleksei Apostolin, Antti Ahosen, Axel Wirzeniuksen ja Väinö Tuomisen rinnalle.

Iskelmät ja "haitarijatsi"

1920-luvun toisella puoliskolla torvisoittokuntamusiikki alkoi jäädä kevyen musiikin uuden suuntauksen, haitarijatsin tai suomifoksin jalkoihin. Kevyemmät ja soinniltaan erilaiset "haitarijatsiyhtyeet" syrjäyttivät torvisoiton ja seitsikot tanssimusiikin esittämisestä. Hannes Konno seurasi aikaansa ja perusti oman, uudellä tyylillä soittavan tanssiorkesterin, ”Konnon Jazzorkesterin lauluineen”. Ensimmäisen kerran se soitti VPK:n tanssi-iltamissa Porvoossa 1.3.1927. Trumpetistina oli Hannes Konno.

1920-luvun lopulla hän aloitti myös uuden suuntauksen musiikin, "haitarijatsin" säveltämisen. Kun Fazerin konserttitoimiston johtaja Ernst Pingoud ideoi ja organisoi levytysorkesterin nimeltään Suomi Jazz Orkesteri, Hannes teki sille vuosina 1928-1929 ensimmäiset "iskusävellyksensä" Kohtalovalssi, Mennehet ajat ja Keskiyö.

Hanneksen vanhempi veli Robert oli, kuten Hanneskin, töissä Fazerin soitinkorjaamolla ja hän oli kantavana voimana Suomi Jazz Orkesterissa. Robert soitti haitaria ja trumpettia sekä lauloi orkesterin ensimmäisenä levytysvuotena useita kappaleita. Seuraavana vuonna laulaja oli jo ammattilainen, oopperalaulaja Ture Ara salanimellä Topi Aaltonen.

Hannes Konno oli alkanut tehdä iskelmiä Suomi Jazz Orkesterin aikana. Sävellystyö jatkui, ja 1930-luvulla hän oli tuotteliaimpia suomalaisia iskelmäsäveltäjiä ja -sovittajia. Kaikkiaan hänen iskelmiään levytettiin yli sata. Sen lisäksi tulevat lukuisat iskelmät, jotka hän myi edelleen ja joissa ei ole mainintaa tekijästä. Dallapé-yhtye levytti parikymmentä Konnon kappaletta. Tärkeimmät levymerkit olivat His Master´s Voice, Columbia, Odeon ja Parlophon. Konnon aikalaisista iskelmiä lauloivat levylle Eugen Malmstén, Georg Malmstén, Olavi Virta ja Tauno Palo.

Tunnetuimpia Konnon sävellyksiä ovat valssit Ruusuja hopeamaljassa, Anna arpisten haavojen olla, Pihapihlaja ja foxtrot Laatokka. Hän teki myös runsaasti sanoituksia sekä omiin että muiden kappaleisiin. Omia kokemuksiaan hän purki surumielisen valssin Kahleissa sanoissa. Tunnetuin lienee suositun iskelmän Tea for two sanoitus.

Tyylillisesti Konnon säveltämät iskelmät olivat juuri suomalaisen musiikkimaun kaipaamia melodioita: surumielisiä mollilauluja. Itsenäistyneen Suomen tasavallan rakentaessa omaa identiteettiään kaiken venäläisyyden torjuminen ja poistaminen oli olennaista. Musiikin slaavilainen surumielisyys oli kuitenkin ainoa, joka säilyi eikä muuttunut. Suomalaisten kiintymystä siihen ei pystytty syrjäyttämään. Suomalaiseen makuun soveltui hyvin Konnolle tunnusomainen "slaavilaismollivirtainen, melankoolisista melankoolisin hidas" valssi. Iskelmän toinen samanaikainen mestari Georg Malmstén yritti toisinaan päästä irti "molli-Jorin" maineestaan siinä onnistumatta.

Puhuttaessa suomalaisen iskelmän alkuajoista 1930-luvulla Hannes Konno kuuluu suomalaisen "iskelmän isien" joukkoon tasaveroisena mutta harvoin mainittuna: Herman Sjöblom, Ernst Pingoud, Georg Malmstén, Valto Tynnilä, Martti Jäppilä, Matti Jurva, Usko Hurmerinta ja Viljo Korpela.

Hannes Konnon elämänkaari

Johannes Konstantin Konno syntyi Helsingissä 1.1.1892. Isä Joan oli kansallisuudeltaan virolainen ja värvätty tsaarin armeijan sotilas, joka palvelunsa jälkeen jäi Suomeen. Äiti Maria Timofejevna Pednikoff oli kotoisin Ukrainasta. Joanilla ja Marialla oli neljä lasta Anna, Emilia, Robert ja Hannes. He kaikki olivat syntyneet Helsingissä, luterilaisia ja Helsingin virolaisen Pyhän Paavalin seurakunnan jäseniä.

Äiti Maria sairastui vuonna 1902 masennukseen ja joutui pariksi vuodeksi sairaalahoitoon. 13- ja 10-vuotiaat veljekset Robert ja Hannes pääsivät soitto-oppilaiksi Helsinkiin Venäjän armeijan ns. Turun kasarmille, joka sijaitsi nykyisen Lasipalatsin paikalla. Sieltä Hannes matkasi Pietariin, missä hän sai opistotasoista jatko-opetusta musiikin teoriassa ja soittamisessa. Hänen soittimensa olivat kornetti ja trumpetti. Helsinkiin parikymppinen Hannes hän palasi vuonna 1911. Siellä hän soitti eri orkestereissa kornettia veljensä Robertin kanssa. Viaporin ja Työväenyhdistyksen soittokunnan kautta he päätyivät Helsingin VPK:n soittajiksi. Vuonna 1913 Hannes oli Turussa suorittamassa asevelvollisuuttaan. Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä syyskuussa 1914 hän osallistui siihen välskärinä ja soittajana vuoteen 1917.

Suomen itsenäisyyttä seuranneen kansalaissodan lopulla valkoinen armeija oli päässyt voitolle huhtikuussa 1917. Valkoisia auttamaan tulleet saksalaiset joukot hyökkäsivät Helsinkiin 12.4.1918. Taistelut loppuivat seuraavana päivänä. Taistelujen aikana saksalaiset ampuivat raunioiksi Turun kasarmin, Hannes Konnon ensimmäisen musiikin opinahjon. Pari päivää myöhemmin Suomen senaatti teki päätöksen, jonka mukaan venäläiset ja Itämeren maakuntien kansalaiset saivat 5-10 päivää aikaa poistua maasta. Kuten tilannetta kuvattiin: "Tuntui kuin sota olisi syttynyt Viron ja Suomen välillä." Kärjistyneet tunteet laantuivat vähitellen ja tilanne rauhoittui. Saadakseen jäädä maahan Konnot joutuivat kuitenkin hakemaan kansalaisuutta, koska he olivat entisiä Venäjän alamaisia ja kansallisuudeltaan virolaisia. Presidentti Ståhlberg myönsi - tosin vasta toisella yrittämällä - Hannekselle ja koko perheelle Suomen kansalaisuuden lokakuussa 1920.

Fazerin soitinkorjaamolla veljekset olivat työskennelleet 1917-1921. Siellä Hannes oli solminut hyvät suhteet korjaamon esimieheen Hugo Dahlgreniin, joka oli myös VPK:n orkesterin kapellimestari. Osaltaan nämä yhteydet auttoivat, kun 29-vuotias Hannes sai kapellimestarin paikan Porvoossa vuoden 1921 alusta lähtien. Sinne hän muutti ensimmäisen vaimonsa Lempin kanssa. Porvoon vuodet olivat aktiivista ja tuotteliasta aikaa. Hannes nosti seudun orkestereiden musiikiesitykset aivan uudelle tasolle. Porvoon kausi päättyi traagisesti marraskuussa 1931, kun Hannes ampui mustasukkaisuudessaan ystäväänsä makkaratehtailija Johan Tervolaa. Onneksi laukaukset eivät olleet kuolettavia. Asiasta nousi tietenkin varsin suuri kohu, ja oikeudenkäynnin päätteeksi Hannes sai kahden vuoden vankeustuomion. Sen hän istui Katajanokan vankilassa. Vapauduttuaan Hannes muutti Helsinkiin Pietarinkadulle ja sai 1.6.1935 Hugo Dahlgrenin jälkeen paikan Helsingin Suojeluskuntapiirin orkesterin kapellimestarina. Marraskuussa 1940 hänet vapautettiin kapellimestarin toimesta Suojeluskunnan orkesterin raha-asioissa ilmi tulleiden epäselvyyksien vuoksi. Hannes Konnon seuraajaksi tuli Georg Malmstén.

Viimeiset vuodet 1941-1942

Hanneksen elämän tapahtumat ovat viime vaiheiden osalta pitkälti kertomuksien ja tarinoitten varassa. Hannes avioitui toistamiseen 13.4.1941 Helmi Nevalaisen kanssa, joka oli asunut samassa talossa Pietarinkadulla. Jatkosodan aikana Hanneksen kerrotaan olleen tulkkina desanttien kuulusteluissa. Hän itse oli kertonut, miten ne kokemukset olivat häntä kovasti järkyttäneet. Se kävi myös ilmi, kun hän oli Porvoossa avustamassa soittajana Porvoon soittokunnan soittaessa Kustaa Adolfin päivän juhlassa 6.11.1941. Silloin hänet tavanneet soittajatoverit ihmettelivät, minne vanha iloinen Hannes oli kadonnut. Jäljellä oli ollut kyyninen ja ärtynyt mies.

Hannes Konno kuoli 50-vuotiaana oman käden kautta Pietarinkadulla Helsingissä 22.3.1942. Hänet haudattiin Hietaniemen hautausmaalle. Helsingin Sanomien muistokirjoitus Hannes Konnosta oli varsin niukka. Kapellimestariuran lisäksi mainittiin lähes tylysti, että vainaja "oli myös tehnyt eräitä orkesterisovituksia". Nekrologin suppea kertoma ei kerro syitä siihen, miksi Hanneksen musiikilliset ansiot eivät saaneet arvostusta, vaan ne jäivät syystä tai toisesta vain harvojen tietoon. Hänen henkilönsä joutui unohduksiin, mutta kansan rakastama musiikki jäi elämään.

Kari Ketola 28.1.2012

ketolako@gmail.com

[ etusivu | ajankohtaista | matkat | historia | photo | in english]

Puhallinyhtye
SERPENTTI
ContactButton1a ContactButton1 ContactButton AboutButton GalleryButton HomeButton